Taustaa: Lukion tokaluokkalainen poika. Sairastunut vakavaan masennukseen kevään -15 aikana. Pirullisesti, pikkuhiljaa masennus hiipi kuvioihin. Poika suostui ottamaan apua vastaan syksyllä -15. Nyt lääkehoito ja viikottaiset terapiakäynnit, sekä perheen tuki pitävät pään veden pinnan yläpuolella. Poika ei osaa uida.

Tilanne: Tentti lähestyy. Kyseessä ruotsinkielen koe. Ei jaksa/pysty aloittaa lukemista. Koealueessa viisi kappaletta + kielioppi. Huono päivä ollut muutenkin, kokee olonsa masentuneeksi. Aamulla myöhästyi koulusta puoli tuntia. Meni kuitenkin, helpotus. 

Mietin mitä teen? Toimin kuten ennenkin, tarjoudun auttamaan aloittamisessa ja pänttäämisessä. Tässä aineessa taitoni vielä riittävät. Poika makaa sängyllään, on väsynyt. Sanoo taas tunteneensa itsensä masentuneeksi muutamana viime päivänä. En ole huomannut sellaista. Mietin tämänkertaista taktiikkaa. Uskaltaisiko vähän painostaa? Rauhallisena ja kannustavana täytyy pysyä. Toisaalta sisällä välähtää halu iskeä poikaa ruotsinkirjalla päähän. Kysyn aikooko osallistua tenttiin? "Joo". Eikös tavoitteeksi riitä kurssista läpi pääseminen? "Joo". Eli tavoite on vitonen ja kaikki sen päälle on plussaa? "Niin kai". (Poika on vaatinut itseltään täydellisyyttä. Ysin saaminen kokeesta on tarkoittanut sitä, että jotakin on mennyt pieleen tai on tehnyt virheen.) Kerron myös, että joskus ei vaan huvita alkaa lukea, varsinkaan sellaista, mistä ei ole kiinnostunut. Asettelen sanani varo-varo-vasti. Poika sanoo käyvänsä syömässä ensin jotakin. Sopii minulle. 

Menen pojan viereen sängylle istumaan ja otan ruotsinkirjan käteeni ja luen ensimmäisen kappaleen otsikon. Poika suomentaa. Näin käymme läpi kaksi kappaletta. Pojalla on aluksi vaikea keskittyä, sitten alkaa sujua. Kehun sopivissa paikoissa, liikaa ei saa kehua, poika ei pysty vastaanottamaan liiallista hypetystä. Nauramme välillä riehakkaina. Uskaltaudun ehdottamaan vielä yhden kappaleen lukemista. Se ei käy. Huomenna jatketaan.

Poika siirtyy tietokoneelle, kuulen kuinka hän puhuu jollekin oikealle ihmiselle. Iloitsen tästä.

Pojan syntymästä on 18 vuotta, kolme kuukautta ja kaksi päivää.